 |
|
|
 |
|
LUNTA...
12.1.2014 A rupesha sitä tulemaa, valkeutta maalimaa...lunta! Kyl se vaa tuo kylmä ja puhtaa valkia kuuluu Suome talvee. Olkookii et pittää kaivaa
kolat, lapiot ja linkoomishärvelit essii. Sit vaa hiki niskas niihe kans lykkimää tuota valkosta ihanuutta pihoilt ja poluilt. Ja annas olla, koht sitä onkii liikaa joka nurkal. Aamul aikasee pittää tehä lumityöt, kavu
varres asuja noituu lumiauramiestä ja autoilija jol ei oo tallii, raapii kinosta ko raha-arpaa konsanaa. Sit pittää niihe onnellissii joil o työpaikka, raahautuu sinne hikisen, kiukkusen ja tietty myöhäs. Kahvipöyväs
arvaillaa minkä verra päivä tuisku on senttilöis. No eihä se iha tuollee mäne...talve vietto. Voi sitä riemuu mitä lumine talv tarjovaa lapsil. Muistellaas vaa kui vikkeläst lapsen sukset ja kelkat haettii pihal
ko muutama sentti lumehärmää ol maas. Talve ensimmäine lumi-ukkokii väännetti vaik väkisi, pallo seas tais olla pihanurmest lähtiin kaik. Hiihtämise ilo onkii luku iha eriksee. Ihte mie en oo palvont hiihtimii,
enkä millokaa ole oikei hallint sitä lajjii. ...No nii, taas lipsaht muistelu puolel, ei tarvihe ko pistä silmäi kii ni hetimite ponkasoo yks muistikuva mielee. Oli lapsen enne kouluikkää
paljo errääs sukulaistalos oljamis. Ol keskitalve aikaa ja jokkaineha tietää jot lapsuuves ol paljo enemmä lunta. Talo posti haettii sunnuntaisi järve takan olevast talost ja miehä oli mankunt mukkaa monet kerrat. Jusa, muutama
vuuve vanhemp kyllästy sit yks pyhäaamu miu ruinaamissee ja pääsi "armost" mukkaa. Postreissu ol häne hommiaa eikä miust huolehtimine. Hää ko näet ol minnuu muutama vuuve vanhemp. No annaha olla ko mie sipasi ulkovaatteet
päällei ja pinkasi pihale ehtimää suksii ja sauvoi. Pitkävartiset harmaat huopikkaat survoi "rakssitteisii" ( nahkalenkit ) ja sit menoks. Vauhil Jusu perrää ja mäepääl töröttävä iso lavo
nurkalt vauhtii ja mäkkii alas kohti järve jäätä.....tuul vinku korvis, vauhi hurma ja näyttämise into ol suurimmillaa ko meno päätty tyylittömmää kaatumissee puoles välis mäkkii. Itku kurist
kurkkuu mut pääti jot en ala ryystämää. Kompuroi ylös, puisteli enimmät lumet hammee alt, kaivoi toise irronnee sukse hankest ja eiku kohti järve jäätä. "Teit sit ämmät" Jusu huus kannustukses
eel hiihtäissää. Ei olt itku kaukana, sen aja hiihtovarusteisii ei kuulunt hiihtohousui eikä liiemmi muitakaa hienouksii. Pitkien villasukkien ja villahousujen väli reisist tuntu jäätyvä, hame ei paljoo lämmittänt.
Kaike lisäks järvel puhals melkone puhuri mut mie tyttö rahjusti sen reissun narisemati. Postitalo emännä lämmin mehu ja pulla autto paljo , saati ko viel lähtiis sain kuivat lapaset. Oljami-kottii tultua tät kysy jot
kuis reissu män, Jusu ei virkkant mittää ja mie vaa tokasi jot jos mie lähtisi seuraava kerra ko sinne pääsöö venneel. t. Marimummo
JOULUMIELELLÄ
24.12.13 Aattoaamu ensimmäisii tuntiloi, kylä nukkuu lumeto pimmeys ympärillää. Ajatuksei ovat aikoi sit hipsutelleet menneesee...muisti
kahlajaap yli kuuve vuoskymmene taa. Ol joulu alusviikko ja aika kulk matelemal, ainakii miu lapsemielessäi. Äitiin ilmeisest aavist pitkästymissei ja käsk miun männä naapuri Iita-mummoo haastattammaa. Ei tarvint kahest käskii
ko sipasi pipo päähäi, töppöset jalkahei, taki niskaa ja aloi painella polkuu pitki Myllymäel. Iita-mummo ol vähä semmone kipakaolone ja oma arvoose tunteva, mut lapsist hää tykkäs. Koputi kyöki ovvee
ja mäni sissää. Niiata niksauti ja toivoti hyvvää jouluu. Iita-mummo touhus jottai hella ääres ja käsk minnuu istumaa. Hää kysel äitiin jouluvalmisteluist ja mie vastaili vähä niiko sinnepäi.
Nimittäi miun silmäin ol nauliintunneet pöyväl olevii kuusekoristeisii. En saant silmiäi irt pienest hopia värisest pahvisest kellost. Miu vastaukset taisiit männä muminaks ko Iita-mummo kysy jot ooks mie kuuro ku en
virka mittää. A sit hää huomas jot miu mielekiinto ol siin hopiavärises kellos. Tuotaks siun mieleis tekköö, voi veikkone mie anna sen siul joululahjaks jos huolit sen. Ai et huolinks mie, kaikkii se viel kyssyykii. Äkillises
tunnepuuskas mie kapsahi mummo kaulaa, rutisti ja huokasi...kiitos. Laitoin kellon esliinan taskuu ja sai sanotuks hätäsest näkemii ja samatie läksi painelemmaa kottii. Kottii tultuvain näyti äitil mitä oli saant Iita-mummolt,
yhes ihasteltii mite kaunis se ol. Aattoiltan mie ripusti kello kuuse oksaa ja monet joulut sen jälkee. Tänäpäin se on niiko miekii. Kulunt ja haalistunt, hopiapaper on reppeilt mut miun silmissäi se on yhtä kaunis ko sillo ko
mie sen sain. Sitä kasselles mielee tulloot monet lapsuuve joulut. Rakkaus, kiitollisuus ja oikea joulusanoma jota ei siihe aikaa korvattu tavaroil. Mut nyt mie kiipijä orrel vetäsemmää hetke unta jot jaksa nauttii aattopäiväst.
-Nyt ko aatto-ilta lähenöö, tul mielehei pien kevennys omast "pukkihistoriastain". Olen olt loonattu joulupukki jo vuosii. Viimese pukkikeikkain heiti par vuotta taaksepäi. Pienii kirkas-silmii
ol puolekymment uottamas puki tulemusta.Heil ol ohjelmaakii laiast laitaa. Lauluu, runnoo ja kuvaelmaa. Kaike päätteeks yle reipas Aaro tul polvel istumaa, kattoo tillitti pukkii silmii ja laulo totisen Tonttuje jouluyön. Lahjat jaettii ja pukki
kiiruhti jatkamaa matkaa. Pihamaal talo mummo juoks kintut ristis puki perrää ja huus jot uota vähäse. Hää nauro kippuras miun (puki) ies ja sano jot Aaro-poika seiso käet puuskas kammaris pukin mentyä ja tokaisi vakaval
paatoksel; Miul on iha varma visio yhest assiist, sil pukil ol tissit! Se sit olkii miun viimene pukkikeikka, tul näetse itentiteettiriisi.
OIKEI HYVVÄÄ JOULUU KAIKIL JA TOIVORIKASTA UUTTA VUOTTA 2014 Kiitokset sivulla käyneille t. Marimummo
PIMENEVIÄ ILTOJA
1.11-13 Täs sitä taas ollaa. Tuijottamas ikkunast ulos tihenevvää pimmeyttä. Ei muuta ko mummo äkkiä pimmeyve torjuntaa. Tulta piisii ja tietyst
tuikkuloihe kans. Huomasi tuos joku ilta ettei mei möki kohal kavul pala minkää näköne leti eikä airami tolpa nokas. Mut eihä maalima tähä kaavu nii kauva ko riittää tultikkuloi ja kynttelii. Jos
hyö sähkömiehet joskus raplaisiit meilkii pimiäs vaeltajille valloo. Ei miu kyl mistää pimmeyvest pitänt kirjottaa vaa neulomisest. Tää syksy o vissii meil naisihmisil semmosta viije puiko luomise tuskaa. Sanalasku
sannoo jot "minkä nuoren oppii sen vanhan taitaa". Omalt kohaltai pittää paikkasa enempi nuoriso versio "minkä nuoren oppii, sen vanhan unohtaa".Suka kantapääkii pit viel vanhoil päivilläi iha uusiks opetella. Mie aikonnai
kansakoulus väkelsi letit kippuras ilose harmaaruskee värisest villalankast sukkii. Ei saant viijä kottii neulomista ettei vaa äit ois avuks neulont muutamaa kierrosta. Säälipisteitä ei herunt ko viije kierrokse jälkee
opettaja huomas puonnee silmuka. Purkuhommii vaa, vaik mieltä keitti ja pääti etten ikännäi sukkii neulo. No, kevät koitti ja alettii kassailemmaa kästyö näyttelyy kevätjuhlaa varte. Mie ihmetteli ko toisii
tyttölöihe sukat olliit ojennukses pöyväl mut miun tekeleitäi ei näkynt missää. Mäni opettajalt kysymää asiast ja hää sano jot kyl sie saat numeron vaik sukat ei ookkaa pöyväl näkyvis.
Kästyönumero ol vissii keikahtant ylösalasi, ko tul oikei kuutone. Näi vuosii jälkee oon miettint et kyl sillone kästyöopettajain ol varsi viisas. Säästy äitiin häpiält kylä emäntii ees
jos ne miun sukat ois olt esil. Toine sukka ois varsi hyväst kooltaa soveltunt pannumyssyks ja toine kännykkäkoteloks jos ois olt kännyköi. Seuraavat sukat tais miun toimestai nähä päivävalo ko ensmäine lapselaps
synty. Siihe vällii mahtu melkose monta vuotta. Nykysi mummo on joutunt nuoriso pyynnöst äheltämmää muutamii sukkii mut kyl mie silti mieluummi vaik kirjottele.......
Illoo, valloo
ja neulomissii. t.Marimummo
LINTULAUDALTA
23.10.13 Ikkunamaisemani on muuttunut. Jospa saanen lainata Heli Laaksosen käyttämää ilmaisua. Tosin toisessa mielessä. Luonto on "ilkimulkisillaan".
Alaston ja parhaat hetkensä elänyt. Syystuuli riekkuu viimeistä valssia vaahteralehtien kera. Suurin osa lakastuneista perennoista on päässyt kompostin lämpimään syleilyyn. Talven törröttäjät odottavat
lumipukua ja lintulauta on täynnä elämää. Lintulautailua seuratessani en niinkään tunnista eri lajeja vaan seuraan niiden käyttäytymistä. Kovasti vaan muistuttaa ihmisellistä mallia. Urokset, rohkeat ja
nopeimmat ensin, pienet ja aremmat jos jotain jää. Äkkiä lennähtää lintulaudalle eräs "hajoita ja hallitse" lajinsa edustaja. Kyytiä saavat jyvät ja siemenet, molempien kelpoisuus testataan. Hetkessä on
lintulauta typötyhjä ja ravintolan muut ruokailijat kaukana puiden ja pensaiden suojassa. Tyly vilkaisu pihapiiriin ja pikaruokailija nousee ylväästi siivilleen. Seuraa hetken tauko kunnes joku rohkea lennähtää maahan pudonneitten
jyvien ja siementen kimppuun. Mikä lie lintujen viestintämekanisni mutta kohta on taas lintulaudan ympärys elämää täynnä. Kovin tuntuu meno tutulta. Jääköön lukijalle mietittäväksi.
t.Marimummo
SYYSTÖITÄ
1.10.13 Merkillinen vaikutus ihmisen mieleen tällä syksyllä. Järjen ääni kehoittaa painelemaan pihamaalle. Toisin sanoen rukkaset kouraan ja topakasti
saksien, talikon ja kottikärryjen kanssa raastamaan edesmenneitä perennoja kompostiin. En todellakaan kuulu tähän ahkeraan joukkoon. Tällä hetkellä kuume komentaa pysymään sisällä mutta ei nauttimasta
alati vaihtuvasta maisemasta pesemättömien ikkunoiden läpi. Ihminen tarvitsee aina silloin tällöin pysähtymistä. Noista pihatöistä, mieheni suoritti päivänä eräänä laskutoimituksen
ilman numeroita. Jos kesän rehevä kasvusto siivotaan nyt syksyllä, on tilattava kuormalava niiden pois siirtoon. Toinen vaihtoehto, annetaan olla talven yli ja kas, ovat keväällä paljon pienemmässä koossa. Maa saa ravintoa
ja kottikärry riittää siirtopeliksi. Ystäväni sanoisi, helppoa kuin heinän teko. No, jokainen tyylillään.
- Ikkunoista tuli mieleeni tositarina lähes 25 vuoden takaa.
Oli syksyn kiireisin aika maalla eikä sisätöille kovin riittänyt aikaa. Nuorimmaiseni oli 4v. joten kiireimpänä aikan hän oli naapurissa tätinsä hoidossa. Vajaan viikon rupeama riitti ja pojan mieli teki kotiin.
En ehtinyt edes kuulumisia kysyä kun poika tomerasti marssi kammarin kynnykselle. Seisoi kädet puuskassa ja totesi, "Höh, tätil on jo jouluvalot ikkunas`meil ei oo ku kärpäse paskaa"! Siinähän se tuli, totuus lapsen
suusta. En silti edelleenkään ota paineita ikkunoitten pesusta.Entisen mummon sanoin," Nehä o lassii, kyl niist pitäs läp näkkyy".
t. Marimummo
VÄREJÄ
15.9.2013 Syksyä ilmassa! Väistämätön on jälleen edessä.
Kesä katoaa, syksy maalaa maisemaa ja mielen valtaa haikeus. Luulisi meidän suomalaisten jo oppineen luopumisen tuskan mutta ei, aina se on yhtä vaikeaa. Taakse jäävä kesä on ollut oikea toiveitten täyttymys. Lämmin
kuin lehmän henkäys, sanotaan. Luonto on tarjonnut silmänruokaa runsain mitoin. Tosin käväisi jo ennen juhannusta mielessä että elokuussa saa asetella havut perennapenkkeihin ja kanervat ikkunoille. Oli nimittäin melkoinen
vauhti kesäkukkien kukinta rytmillä. Luonto on hellinyt meitä "pohjoisen poloisia" kuitenkin vielä pitkällä lämpimällä syksyllä. Nyt jos koskaan on aika tallentaa alkavan ruskan värit mielen sopukoihin
ja nauttia niitä pieninä annoksina talven piristeenä. Niin, ja nauttikaamme väreistä muutenkin. Joku viisas on sanonut esim. naisten pukeutumisesta että musta hoikentaa. Katinvillat, ei tunnu yhtään kevyemmältä
kun survoo itsensä mustaan karderoopiin. Olemme me suomalaiset sen verran matalamielisiä että kannattaisi ainakin kokeilla uusia juttuja ja esim. värien voimaannuttavaa vaikutusta. Jaksaako sitä valolamppuakaan joka päivä
tuijottaa. Valoisaa ja värikylläistä syksyä kaikille! t. Marimummo
OLOTILA
7.7.2013 Sunnuntaita kaikille! Olotila, mikä se on? En lähtenyt kaivelemaan koneeni sisuksista hienoa selitystä sille,
vaan annoin ajatuksilleni vapauden. Anoppini sanoi aikoinaan "kyl ihmisii riittää kahellaisii säkkilöihi, avonaisii ja umpinaisii". Lienee tarkoittanut ihmisiä sekä säkkejä. Siis olotila onkin vai onko, vastakkaisajattelua
- tyytyväisyys/tyytymättömyys, rikkaus/köyhyys, terveys/sairaus loputtomiin. Jatketaan ajatusten lentoa. Tyytyväisyys, rikkaus ja terveys. Lähes jokainen meistä näkee toiveunta lottovoitosta joka ratkaisisi kaikki ongelmat.
Olisi mahdollisuus matkustaa, hankkia rajattomasti tarpeellista ja tarpeetonta. Raha luo turvallisuutta. On siis turvallinen olotila. Onko, pelkäät omaisuutesi puolesta, et saakaan edes rahan voimalla terveyttä, saat hyvien ystäviesi tilalle
kateellisten sisäpiirin joka vain odottaa että epäonni kohtaisi sinua. Pelko ja yksinäisyys kateuden kera on olotila johon tuskin olisit tyytyväinen. - Tyytymättömyys, köyhyys, sairaus ovat vastakohdat edelliseen. Niiden
yhteissumma on turvattomuus ja huoli jokapäiväisestä ravinnosta, asunnosta,terveydestä, lapsista ja vanhuksista tässä "hyvinvointivaltiossa". Tänä päivänä jos koskaan
puhuu raha. Eli rahalla saa ja hevosella pääsee, entäs jollei ole kumpaakaan. Melkoisella sykkeellä mennään kohti huomista, parempaako....en itse ole kovinkaan vakuuttunut suunnasta. Siitä
olotilasta - Meillä on jokaisella onnellisuuden avaimet kädessämme! t. Marimummo
RIKKAUTTA
28.4.2013 Puol-pilvistä! Nii se vaa on jot aika kultaa muistot! Mie ole jo jonkii tovi istuu töröttänt konnee ees
ja miettint mist reunast alkas kirjottaa. Aikain vatuloin vanhoi valokuvvii ja sit tulla tupsaht eräs lapsuuve sunnuntai mielehei. Äitiin läks kirkkomatkale ja jostai syyst miut jätettii kottii
tutu mummo-ihmise hoivii (lue vahittavaks). Se ol aluks tuskallise pitkävetteine päivä. Mummo kuuntel jumalapalvelukse ratiost ja miu pit istuu hiljaa ja kiemurtelematta pöyvä ääres. Syömise aika ol ohjelmas seuraavan.
Just ko mie oli mielessäi keksint juone mil livahtaa naapurii, mummo tais lukkii miun ajatukset ohtaluustain. "Mie käy nyt ruokaperräisil ja sie pysyt miun silmii al, kylil ei lähetä". Sil
hetkel vissii mie opi sissää päi huokasemise. Komennos ol semmone painotus jot ei tult mieleekää hipsii naapurii. No, annas olla. Koht alko mummo tasane kuorsaus kiertää nurkast nurkkaa. Kurkisti viel ettei vaa tiiraile salapäite.
Ajakulluu oli jo keksint ihtellei. Sakset laatikost ja hiire hiljaa vintile. Siel selasi henkarlois riippuvii vaatteit ja löytyhä se. Silmii hivelevä kaunista retonkii. Tuumasta toimee. Sai saksil nyrhittyy reilu palase, a vot mite kaunii hammee
mie saa siint nukellei. Vast täs vaihees katsoi ylemmäs kankaapala lähtökohtaa. Äitin paras kesämekko ol joutunt luovuttajan ossaa. Vähäse alko hirvitys hiipii mielee mut sitä ei auttant jäähä miettimää
vaa sukkelast tuppaa mummo silmii alle. Onneks hää kuorsata rutisutti viel täysil. Äiti ompelulaatikost viel neula ja lankaa, sit vaa räätälöimää. Mummokii tuntu herännee ja kolisuttel kahvipannuu
sil mallil jot mie varmuuve vuoks piiloti ompeluksei. Illasuus äit palas kirkkoreissult, mummo män kotihee ja miun ompelus jäi piilotuksee. Aika kulu, kesä
tul ja juhannus. Meijät ol pyyvetty syntymäpäivil ja tietty parasta pantii päälle. Äit kiipes vintil hakemaa leninkii ja samal miu piene tytö pääs jysäht. Saksittu leninki! Kipakat askeleet rappusis tiesiit
myrskyvarotusta. Hetkes äit seiso leninki kouras miun eessäin. Ilme ol sitä luokkaa etten rohent ees vihjata hiirehommiks riekaleista juhlaleninki helmaa. Äit läks sannaakaa sanomatta ulos. Takasii tullessaa hänel ol mukannaa
pihakoivust oksa jonka käyttötarkotus ol miul varsi tuttu. Köpölöylyhä siin ol esis. Anteekspyyntö ja anteeksanto molemminpuolin. Tää tais olla niitä "saunotuksii" jotka mie koin ihka ansaituks.
Kihelmöinti takamuksis on vuosii varrel haihtunt enkä koivunieme herraakaa karsasta.Kauniita ovat oksat ja pienet lehtisilmut......maljakossa Kesän vehreyttä odotellessa
Marimummo
TÄSTÄ ALKAKOON
Aprillia! Eipäs olekkaan vaan oma blogi! Kaikki kymmenen sormeani odottavat malttamattomina kirjoittamista (1 kirjoittaa/9 lepää mallilla) Päätin siltä seisomalta toteuttaa haaveeni.
Ei muuta kun kone auki ja kirjoittamaan. Suht`suuret olivat luulot taidoistani. Ei tästä minun tuhertelustani tietokoneella olisi mitään tullut ellei ukkosein armollisesti olisi opastanut. Yritystä kyllä oli. Hänen mielilauseensa
onkin joskus ettei mikään ole niin viisas ihminen kuin mies. Totta on...toisinaan ja tällä kertaa taas hänen "lehmänhermonsa" pääsivät oikeuksiinsa! Peri naiselliseen tapaan minä jumituin sivujen suunnittelussa
väreihin ja kuvioihin. Valikointia, vääntöä ja säätöä. Tekniikasta ei hajuakaan. Liekö tuo kovinkaan ihme että miehet eivät ymmärrä naisväen nopeita mielenmuutoksia. Tiukkaa tekee itsellekin
joskus omien aivojen arvoituksellisuus...ai niin, onhan sille nimikin. Naisenlogiikka....ja sillä mennään. Viitaten edelliseen, esittelykin tapahtuu kaikkea muuta kuin etikettien mukaan. Tästä vaan jälkikäteen.
Olen 66-vuotias "elämän rikastuttama" mummo-ihminen. Niistä rikkauksista, plussista ja miinuksista, asiasta ja sen vierestä koostuu kirjoitteluni. Harrastukseni pyörivät vuorotellen lastenlasten,
ystävien, lukemisen , käsityön, leipomisen, maalauksen ja kirjoittelun välillä. Vaikeimman harrastuksen opettelu on ollut työn jälkeen ajan hallitseminen. Nykyisin näyttävät jo kalenterin sivut tyhjiltä.
Ei se sitä tarkoita ettei ajankulua olisi. On totta vieköön mutta omassa tahdissa. Yhtä juttua pyydän jo etukäteen anteeksi. Kirjoitan melkoista murteitten sekamelskaa joten toivon lukijoilta
armahdusta. Olen kasvanut mie ja sie maisemassa. Mieheni on puhdasoppinen savolainen ja joskus kaek` männöö sekasi. Kirjotuksei keikkuu sielutila mukkaa. Keväthankien kimallusta t. marimummo
RAPSUTUKSII
14.4.2013 SUNNUNTAITA KAIKILLE!
A`just ko sain asentein kohallee jot kevät keikkue tulloo ni eiks hää keikkunt
taas iha ylöalasi! Uuvvuttava harmaus ulkon meinaa väe väkisi kaapata miun sisimpäin valtaheesa. Ei onnistu vaikkakii ajatukset pyöriitkii enempi melankolia alalukemis. Kevättä
uotetaa innol, kuka kaiveloo multapurkit ja siemenet essii, toiset alkaat kaapii nurkkii ja siivota sil mallil jot niiko eivät ois ikännää saaneet sitä tehä. Osa suunnittelloo lommaa, toine essii kesätyötä. Kuka
mitäkii. Mie kuulu siihe joukkoo joka alkaa ahistuu lumien sulamise myötä. Kassoha ko mie kömmi talvi-unil nii vällei jot "muutama" askare jäi pihamaal vaiheesee. Nyt hyö ryökäleet alkaat pilkkii essii iha ko huutomerkit
jot tääl ollaa, alaha mummo herräillä. Ka, herräähä mie ja asetaikse oikei suunnittelluu tekemää. Nii, et mist alkas? Hetta- neit`karvakorva onkii jo alottant...kuopat
pihamaal jo uottaat istutuksii ;) ja lissää tulloo. Hänel onkii vahva visio milt meijä möki pihamaa tulevan suven näyttää. Saap nähä löytyyks meil yhteine ajatus vai antaaks kumpanenkaa periks.
No ei tok miun tarkotus olt kylvää mielpahhaa ja harmautta ympärillei. Enkä miekää jaksa tuota harmautta surra, just huomasi pihamaal sulava lume keskel jonkii pilkistävä kohti kevättä.
Oiskoha iha ensimmäine esikko, pitänöö männä tutkailemmaa.......justiisa joo, näky ollee hyväst säilynt koiruuve herkkuluu. Pitänöö nyt viimestää tilata se näkötohtor.
Lukemissii Marimummo
KÖPÖLÖYLY
28.4.2013 Puol-pilvistä! Nii se vaa on jot aika kultaa muistot! Mie ole jo jonkii tovi istuu töröttänt konnee ees
ja miettint mist reunast alkas kirjottaa. Aikain vatuloin vanhoi valokuvvii ja sit tulla tupsaht eräs lapsuuve sunnuntai mielehei. Äitiin läks kirkkomatkale ja jostai syyst miut jätettii kottii
tutu mummo-ihmise hoivii (lue vahittavaks). Se ol aluks tuskallise pitkävetteine päivä. Mummo kuuntel jumalapalvelukse ratiost ja miu pit istuu hiljaa ja kiemurtelematta pöyvä ääres. Syömise aika ol ohjelmas seuraavan.
Just ko mie oli mielessäi keksint juone mil livahtaa naapurii, mummo tais lukkii miun ajatukset ohtaluustain. "Mie käy nyt ruokaperräisil ja sie pysyt miun silmii al, kylil ei lähetä". Sil
hetkel vissii mie opi sissää päi huokasemise. Komennos ol semmone painotus jot ei tult mieleekää hipsii naapurii. No, annas olla. Koht alko mummo tasane kuorsaus kiertää nurkast nurkkaa. Kurkisti viel ettei vaa tiiraile salapäite.
Ajakulluu oli jo keksint ihtellei. Sakset laatikost ja hiire hiljaa vintile. Siel selasi henkarlois riippuvii vaatteit ja löytyhä se. Silmii hivelevä kaunista retonkii. Tuumasta toimee. Sai saksil nyrhittyy reilu palase, a vot mite kaunii hammee
mie saa siint nukellei. Vast täs vaihees katsoi ylemmäs kankaapala lähtökohtaa. Äitin paras kesämekko ol joutunt luovuttajan ossaa. Vähäse alko hirvitys hiipii mielee mut sitä ei auttant jäähä miettimää
vaa sukkelast tuppaa mummo silmii alle. Onneks hää kuorsata rutisutti viel täysil. Äiti ompelulaatikost viel neula ja lankaa, sit vaa räätälöimää. Mummokii tuntu herännee ja kolisuttel kahvipannuu
sil mallil jot mie varmuuve vuoks piiloti ompeluksei. Illasuus äit palas kirkkoreissult, mummo män kotihee ja miun ompelus jäi piilotuksee. Aika kulu, kesä
tul ja juhannus. Meijät ol pyyvetty syntymäpäivil ja tietty parasta pantii päälle. Äit kiipes vintil hakemaa leninkii ja samal miu piene tytö pääs jysäht. Saksittu leninki! Kipakat askeleet rappusis tiesiit
myrskyvarotusta. Hetkes äit seiso leninki kouras miun eessäin. Ilme ol sitä luokkaa etten rohent ees vihjata hiirehommiks riekaleista juhlaleninki helmaa. Äit läks sannaakaa sanomatta ulos. Takasii tullessaa hänel ol mukannaa
pihakoivust oksa jonka käyttötarkotus ol miul varsi tuttu. Köpölöylyhä siin ol esis. Anteekspyyntö ja anteeksanto molemminpuolin. Tää tais olla niitä "saunotuksii" jotka mie koin ihka ansaituks.
Kihelmöinti takamuksis on vuosii varrel haihtunt enkä koivunieme herraakaa karsasta.Kauniita ovat oksat ja pienet lehtisilmut......maljakossa Kesän vehreyttä odotellessa
Marimummo
|
|
|
|
|
|